lauantai 28. tammikuuta 2012

Mr and Mrs Cross/Roas

Pakko vielä osoittaa suuri kiitos Matka Omenalle sekä ATS Pacificille matkajärjestelyille. Kaikki oli niin hyvin suunniteltu, ja oli ihanaa, että kaikki kyydit oli valmiiksi järjestetty, ettei niistä tarvinnut huolehtia. Hotellit olivat myös hyvät erityisesti sijainniltaan.

Erityisesti Aucklandin seudulla shuttle-kuskit olivat sympaattisia vanhempia herrasmiehiä, jotka juttelivat paljon, kättelivät ja toivottivat ihanaa matkaa.

Tässä pari esimerkkiä meitä odottavista kylteistä:













Viimeisellä reitillä olin tosin Mrs. Cross, mutta pääsimme kuitenkin kentälle.
Siitä tuli mieleen, että tuona floppi-iltana Skylinessa Queenstownissa kaikki varauksemme oli nimellä ROAS, oli kiva vastata useamman kerran kysymykseen "On what name is the booking?"...

Kiwis are funny pt.5

Air New Zealandin safety-video ilahdutti meitä suuresti ja kuvaa mielestämme aika hyvin sen kansan leppoisuutta sekä huumorintajua. En löytänyt sitä samaa videota, mikä meidän lennoilla pyöri, mutta se oli yhdistelmä näitä kolmea videota:


AKL-OSA-FRA-HEL

Ai hitsi että oli pitkä reissu taas. Emme onnistuneet saamaan upgreidausta millekkään lennolle (pyh!), mutta lento Osakaan oli onneksi sen verran tyhjä, että saimme kolmen hengen penkkirivin kahdestaan eikä edessämme tai takanamme ollut ketään, joten sai hyvällä omatunnolla pitää penkkiä niin alhaalla kun halusi ja sai jopa nukuttua.
Myös Aucklandin kentällä juhlistettiin Lohikäärmeen vuotta.

Joonasta huvitti, että kentällä näytettiin The Walking Dead-zombiesarjaa.

Osakan kentällä oli piristävää huomata, että ostoksia tehdessäni osasin - Hong Kongista eroten - toimia asiakaspalvelutilanteissa japanilaisten tapaan ja jopa ymmärsin jotain. Ehkä vuodet muumikaupassa ovat jotain opettaneet? Ja Moomin Shopilaisille tiedoksi: kassojen takana oli ihan hullut lahjakassiarsenaalit, eli ei kyllä ihme että meiltä aina pyydetään "seperate bags"...

Frankfurtin lento oli sit taas ahdas ja turhauttava ja koska oli päivälento, ei oikein saanut nukuttuakaan. Arvatkaa oliko turhauttavaa katsoa lentokarttaa noin klo 13 (Suomen aikaan), todeta että lennämme parhaillamme Helsingin yli, mutta pääsemme itse Helsinkiin vasta klo 23...





Leffatarjontakin oli aika nihkeä, katsoin niinkin "laadukkaat" elokuvat kuin Footloose (se uusi versio...), Monte Carlo sekä jonkun lasten delffiinielokuvan Dolphin Tale, väsytti liikaa lukea kirjaa. Kirjoista puheen ollen: matkan aikana luin One Day-kirjaa, ja ilahduin, kun huomasin menomatkalla, että sitä näytetään Air New Zealandin lennolla. Odotin innolla, että luettuani kirjan, voin katsoa leffan kotimatkalla. No arvatkaa näytettiinkö sitä Osakan lennolla, vaikka modernimpi kone muuten olikin? Eipä tietenkään. Pitänee vissiin vuokrata se viikonloppuna.

Frankfurtissa löydettiin onneksi sellaiset lepotuolit, joille sammuttiin melkein heti niille istauduttuamme, joten odotusaika lyheni huomattavasti. Ja viimeinen lento sujui sit melkein nukkumalla läpi. Huh, että väsytti. Ja vielä tuli nukuttua 12h seuraavana yönä omassa sängyssä, oho!

Kiwimusic

Mitä sinulle tulee mieleen Uusi-Seelantilaisesta musasta? Keksitkö yhtään artistia tai bändiä? Itselleni tulee mieleen ainoastaan Crowded House, mutta sekin on NZ/Aussie-bändi.

Lennolla Hong Kongista Aucklandiin Joonas tutustui Air New Zealandin Uus-Seelantilaiseen musiikkitarjontaan ja löysi sieltä joitakin kiinnostavia bändejä, joiden levyjä pätimme etsiä matkan aikana.

Wellingtonissa löysimme pari levyistä, Queenstownissa ei ollut levykauppaa ollenkaan (! Viimeinen levykauppa oli joutunut sulkemaan kannattamattomana syksyllä...) ja viimeiset löytyivät Aucklandissa.




Erityisesti tuo The Great New Zealand Songbook ilahdutti suuresti, neljän CD:n kattava kokoelma vanhempia sekä uusia hittejä. Yksi yllättäjä oli ysärihitti OMC:n How Bizarre - muistatteko sitä (ainakin Nina muistaa!)? En kyllä ollut tietoinen siitä, että oli kiwibändi. Muistelin, että erityisesti videossa auton takapenkillä istuva dude oli lempparini, siis mikä sen rooli siinä on?

Kids of 88 oli aika kivan kuuloista, kuin myös The Naked and Famous, pitää vielä tutustua paremmin niihin.

Tuo Eagle vs Shark on itse asiassa samannimisen leffan soundtrack, jolla on erityisesti Phoenix Foundationin biisejä. Katsottiin tuo leffa jo jokunen vuosi sitten, on aika hassu, suosittelen (saa lainata meiltä, jos kiinnostaa).






Aucklandin hotellin aulassa oli tällainen Wall of Fame. Jäi vähän auki mikä juttu se oli, suurin osa oli kiwibändejä ja kaikissa oli nimmarit - ehkä hotellin vieraita?





EDIT: Huijasin, ei meillä sitä Eagle vs Shark-leffaa ollut, kuulemma vuokrattiin se. Outoa...

Monster Threads

Tämä oli se Iko Ikon naapurikauppa, jossa oli myös käytävä ennen kotimatkaa. Paitavalikoima oli hurjan hieno ja päätöksen tekeminen oli vaikeata, mutta tällaisiin päädyttiin:

Joonaksen...
...ja minun.

 Aika hienot, eikö vain?

Iko Iko

Muistattehan Iko Iko-myymälän, jossa kävimme viimeeksi Aucklandissa? Siellähän tietenkin piti käydä uudestaan ja koska meillä oli pussillinen muumitavaraa (lasinalusia, laastareita, lahjanauhaa, sinettejä sekä pari shopin pussia) mukana, joita olimme ajatelleet antaa tuliaisina kivoille tyypeille, ja niitä oli vielä joitakin jäljellä, päätimme viedä loput Iko Ikoon, kun siellä kerta oltiin muumifaneja.

Menin kertomaan asiani myyjälle (joka muisti minut viime kerralta) ja hän kertoi, että toinen myyjistä (ehkä myymäläpäällikkö?) oli ollut niin innoissaan minun viime käynnistä, että oli viikon ajan puhunut siitä "girl who works in a Moomin Shop". Sama henkilö oli paikalla ja tuli juosten ulos takahuoneesta ja halasi minua kun kuuli asiasta. Selvisi että hän on raskaana, ja että hän oli tehnyt selväksi naisystävälleen, että kun lapsi on tarpeeksi vanha, he skippaavat Disneylandin ja lähtevät mielummin Muumimaailmaan. Juttelimme siellä hetken, teimme viimeiset ostokset ihanassa kaupassa ja Moomin Shopin yhteystietoja kysyttiin, jos sattuisivat joku päivä pääsemään sinne. Olivat tainneet myös liittyä Moomin Shopin FB-sivuille käyntini jälkeen...

Vielä kassalla selvisi, että heidän pomonsa ilmeisesti soittaa Wellington International Ukulele Orchestrassa! Siis häh, mä en kestä! Niin, alkuperäinen Iko Iko-myymälähän sijaitsee Wellingtonissa, vaikka mielestäni tämä Aucklandin myymälä oli paljon miellyttävämpi.







Muistatteko Fragglet? Niitä oli siellä vaikka kunka paljon ja minä sain tämän omakseni! Tää hahmo oli muistaakseni mun lemppari in the early 80's...

Auckland

Vaikka olemme jo olleet kotona lähes vuorokauden, päivitettävää matkalta riittää edelleen. Koska jouduimme keskiviikkona luovuttamaan huoneemme klo 12 ja lentomme lähtisi vasta klo 23.59, edessä oli pitkä päivä. Ohjelmamme oli seuraava: aamiainen, Iko Iko, Monster Threads, levykauppa ja puistossa hengailua sään salliessa. Check! kaikkiin mainittuihin kohtiin!

Oli muutenkin oikein kiva päivä, saatiin vähän mukavampi kuva Aucklandista, mutta edelleen nämä pari päivää riittivät mainiosti siihen kaupunkiin tutustuen. Käveltiin varmaan neljä tuntia tutustuen laitakaupungin hassuihin kauppoihin ja loppuaika vietettiin sit melkein hotellin sekä Aucklandin yliopiston lähellä sijaitsevassa puistossa auringosta nauttien, sekä hotellin kahvilassa/baarissa.




Sky Tower näkyi maamerkkinä joka puolella, vähän niinku Eiffeltorni...














tiistai 24. tammikuuta 2012

Loppukevennys

Mitä sinun mielestäsi tässä kuvassa tapahtuu..?






Auckland

Niin siinä vaan kävi, että matkamme lähenee loppua ja tänään vietetään vikaa iltaa Uudessa-Seelannissa. Tai vietetään ja vietetään, kello on kohta kymmenen ja molemmat ovat melkein jo unten mailla, ihan puhkipoikkislut. Mutta ehkä hyvin nukuttu yö on ihan tarpeen ennen 35h kotimatkaa..?

Queenstownissa oli aurinkoinen ja lämmin päivä kun lähdettiin, mutta niin oli onneksi myös Aucklandissa. Lentokentältä meidät vietiin taas tuttuun The Quadrant-hotelliin, tällä kertaa huone sijaitsee kerroksessa 19.





Tuntui oikein mukavalta taas olla hotellissa, missä on moderni kylpyhuone - se ehkä pikkasen rupesi ärsyttämään edellisessä paikassa.

Kysyimme heti respasta missä on lähin beach, sillä tänään meillä oli a date with the sun, niin harvinaista herkkua ollut tällä matkalla. Meille neuvottiin Mission Bay, jonne voi mennä bussilla tai sit kävellen. Päätimme reippaasti kävellä, mutta ehkä puolen tunnin kävelyn jälkeen, kysyimme vastaantulevalta naiselta missä tämä Mission Bay on ja selvisi, että sinne oli vielä älyttömän pitkä matka. Hetken kuluttua nainen pysähtyi autolla meidän viereen ja olisi tarjonnut kyytiä sinne, mutta tajusi samalla, että takapenkillä oli kaksi lastenistuinta, eli emme mahtuneetkaan. Tosi reilua kuitenkin.





Hyppäsimme bussiin, kysyin kuskilta meneekö Mission Baylle ja sinnehän se oli menossa. Ei mitään hajua missä piti jäädä pois, eikä missään näkynyt mitään kylttejä (eikä kartta riittänyt niin pitkälle) ja kun kysyin yhdeltä tytöltä, jos olimme jo ajaneet se ohi, hän väitti että kyllä. No, nopeasti ulos bussista ja sit löntysteltiin takaspäin jonkin sortin biitsille, johon löimme leirin ja nautimme auringon lämmöstä jokunen tunti. Lähtiessämme pois sieltä, totesimme, että se kyllä oli joku ihan toisenniminen Bay, ja että se Mission Bay oli vielä reilun matkan päässä. Eli bussityttö huijasi meitä, murr.









Mutta joo, nyt pää tyynylle ja unten maille. Meillä on vielä koko huominen päivä aikaa täällä Aucklandissa, kun lentomme lähtee vasta 23.59. Ja kuulemma pitäisi olla aurinkoista taas, najs!

Olipas tylsää tekstiä, sori!

maanantai 23. tammikuuta 2012

Sunset

Nautimme myös viimeiset iltamaisemat hotellin terassilta.










Lunta!

From Finland With Love

Paljussa lillumisen jälkeen haimme viimeiset hot cookiet Cookie Timesta ja edessä oli ilta pakkaamisen parissa. Kipaisimme myös respan vieressä sijaitsevassa lukunurkkauksessa ja jätimme kirjahyllyyn pienet terveiset Suomesta.










Hot Pools

Illan ohjelma taisi olla yksi matkamme kohokohdista ja täydellinen vastakohta eiliseen floppiin: Onsen Hot Pools. Meidät haettiin keskustasta ja ehkä 15 min ajomatkan jälkeen olimme perillä.





Meillä oli käytössä oma paljuhuone tunnin ajan. Edessä olevan ikkunan sai nappia painamalla pois tieltä, eli olimme periaatteessa ulkona.





Vesi oli täydellisen lämmintä ja pysyi lämpimänä koko tunnin ajan. Siihen sai myös kuplia, bubbles!





Sielu lepää.






Olimme valinneet "Pamper packin", mihin kuului kahden omavalinnaisen mehun/limun lisäksi suklaata, aromaterapiakynttilä sekä ihanan pehmeät pyyhkeet.






The view. Oli niin täydellisen rentoutunut olo jälkeenpäin, ja kumma kyllä myös virkeämpi kuin aiemmin päivällä.

1876

Lattet juotiin tässä minua 100 vuotta vanhemmassa paikassa, joka ennen toimi oikeustalona. Sisällä oli jopa alkuperäinen todistaja-aitio.










Last day in Queenstown

Viimeinen päivä Queenstownissa alkoi aika väsyneesti ja mjää-fiiliksillä. Emme oikein tiennyt miksi, ehkä haikeutta, että joudumme ylihuomenna jättämään tämän maan tietäen, ettemme ihan lähitulevaisuudessa pääse takaisin tänne? Tai sitten orastava flunssa alkaa viedä voimat, molemmilla on aika tukkoinen olo (mikä myöskin voi johtua kolmesta viikosta kokolattiamattohuoneissa tai täällä vallitsevasta siitepölykaudesta). Sääkin oli aika painostava mataline pilvineen, joten aamupalan jälkeen otimme vielä torkut ja lähdimme vasta iltapäivällä keskustaan, sillä illaksi oli taas buukattu ohjelmaa.






Ensin testasimme Johnny Barr'sin BBQ pulled pork sandwitchiä - don't worry Mikie, your sandwitches are still better!

Syödessämme tutkimme Queenstownin karttaa, ja totesimme, että yksi kohde oli vielä tarkastamatta tässä kaupungissa: Underwater Aquarium.





Kuten vaatetuksesta huomaa, täällä oli tänään taas ihan kreisin kylmää.





Kaloja sai syöttää, jolloin myös pinnalla uivat sorsat dyykkasivat alas kalojen seuraan. Ne oli ehkä hassuimpia.






sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Skyline-buffet

Niin, ihan kaunis maisemahan sieltä oli, jos sattui saamaan ikkunapaikan. Ja jos suomalaiset osaa olla ärsyttäviä buffet-jonoissa - arvatkaa millaisia kiinalaiset ovat?

Eli hälinää riitti ympärillämme ja romantiikka oli siinä tilanteessa kaukana - vaikka todistimmekin kiinalaisen kosinnan viereisessä pöydässä.
Olisin myös mielelläni voinut juoda lasillisen paikallista viiniä ruoan kanssa - jos joku olisi minulle sellaista tarjoillut.
Kaiken kruunasi pieni kiinalainen tyttö, joka kilisteli jotain kelloa K O K O illallisen ajan. Ai niin, soittihan siellä jotkut jäbät myös Smoke on the wateria taustalla.

Mutta, kai tämän täydellisen matkan aikana joku pettymys piti tulla, oli ehkä vain odotukset hieman korkealla.







Haka

Oli vähän sellainen pelko, että illan Haka-esitys olisi vähän turistien rahastusta, mutta halusimme kuitenkin kokea sen, kun se kerta aika erikoinen perinne on ja koska Uuden-Seelannin rugbymaajoukkue All Blacks on tehnyt sen niin ajankohtaiseksi.

Oli vähän "Kanarialainen ilta"-fiilis kun pyydettiin yleisöstä jengiä lavalle. Kieltäydyimme molemmat ystävällisesti.









Aikamoisia sotureita, eikö vain?






Skyline

Tänään oli tarkoitus viettää romanttinen ilta illastaen ylhäällä Skylinessa auringonlaskussa... Oh boy, mikä floppi!

Ylös mentiin taas gondolihissillä ja pakettiin kuului myös Haka-esitys ennen buffet-illallista.






Oltiin laittauduttu oikein iltaa varten (tuossa muuten se Made.it:istä ostettu mekko). Kaikilla muilla oli tyyliin verkkarit ja tuulitakit päällä...






Halo pt.2

Koska eilinen aamiainen oli niin hyvä, päätettiin ottaa favorit i repris ja nauttia aamiainen kaupungissa. Koska eka paikka oli täynnä, mentiin taas samaan paikkaan. Minä testasin tällä kertaa French toast with bacon, banana & maple syrup - aika yllättävän toimiva yhdistelmä.






Vähän FOTC-läppää




"There's no such name as Brabra..."




Pakko olla sukua Bretille jotenkin, veli/serkku tms.





"I'm the Hiphopopotamus, my lyrics are bottomless"

Kiwis are funny pt.4










Anywhere you go...

...always take the weather with you, paikallista bändiä siteeraten.

Vaikka matkamme on ollut kaikinpuolin ihana ja superonnistunut, on pakko myöntää, että meillä on ollut hieman epäonnea sään suhteen. Coromandelissa on kuulemma ollut nyt parempi sää meidän lähdettyä kun taas Queenstownissa oli ollut kunnon lämpöaalto - kunnes me tulimme kaupunkiin. Onhan täällä ollut paikoin lämmintä, mutta kylmä tuuli on vähän häirinnyt nautintoa. Semmonen takki päälle-takki pois-takki päälle-keli. Tälle päivälle luvattu jopa 9 astetta! Wooot? Ja arvatkaa millaista säätä ennustetaan keskiviikoksi, kun ollaan jo lähdetty täältä? "Plenty of sunshine" ja 23 astetta. Murr.

Mutta toisaalta, olihan se tiedossa että tämä maa on tunnettu epävakaisesta säästä, joten olimme onneksi valmistautuneita tähän. Eikä se meidän menoa haittaa, Queenstownin vikoille päiville kivoja juttuja jo buukattuna. Niistä lisää myöhemmin.



lauantai 21. tammikuuta 2012

Cookie Time Cookie Bar

Tämä on ehdottomasti lempparipaikkamme täällä:








Se on sopivasti juuri bussipysäkkimme vieressä, joten sieltä voi hakea lämpimät cookiet ja mussutella niitä maidon kera (tietty!) hotellihuoneessa.




Joonas sai myös itselleen paikan t-paidan, sillä hän on kuitenkin tämän huushollin ultimate cookie monster.

Tänään myyjänä oli ruotsalainen tyttö, joka kertoi tulleensa Uuteen-Seelantiin pariksi päiväksi, mutta jäikin vuodeksi. Enkä yhtään ihmettele, tänne voisi kyllä hyvin jäädä. Maisemat ovat tietenkin valloittavat, mutta tämän maan tekevät kyllä pääasiassa sen ihmiset: kaikki ovat niin uskomattoman ystävällisiä ja mukavia, että täällä kulkee koko ajan hymy huulilla. Melkein joka kaupassa myyjä rupeaa rupattelemaan, kysyy päivän suunnitelmista, mitä ollaan matkalla tehty jne jne. Eikä se ole sellaista jenkkityylistä pinnallista kohteliaisuutta, vaan saa sellaisen fiiliksen, että heitä oikeasti kiinnostaa mitä me vastaamme.

Ja yksi jännä juttu on, että kaikki tietävät missä Suomi on, ja melkein jokaisella on joku kytkös maahan: joko on itse käynyt Suomessa, vanhemmat on lähdössä matkalle Suomeen, on tutustunut suomalaiseen (usein Lontoossa) tai jotain vastaavaa.