Se on sopivasti juuri bussipysäkkimme vieressä, joten sieltä voi hakea lämpimät cookiet ja mussutella niitä maidon kera (tietty!) hotellihuoneessa.
Joonas sai myös itselleen paikan t-paidan, sillä hän on kuitenkin tämän huushollin ultimate cookie monster.
Tänään myyjänä oli ruotsalainen tyttö, joka kertoi tulleensa Uuteen-Seelantiin pariksi päiväksi, mutta jäikin vuodeksi. Enkä yhtään ihmettele, tänne voisi kyllä hyvin jäädä. Maisemat ovat tietenkin valloittavat, mutta tämän maan tekevät kyllä pääasiassa sen ihmiset: kaikki ovat niin uskomattoman ystävällisiä ja mukavia, että täällä kulkee koko ajan hymy huulilla. Melkein joka kaupassa myyjä rupeaa rupattelemaan, kysyy päivän suunnitelmista, mitä ollaan matkalla tehty jne jne. Eikä se ole sellaista jenkkityylistä pinnallista kohteliaisuutta, vaan saa sellaisen fiiliksen, että heitä oikeasti kiinnostaa mitä me vastaamme.
Ja yksi jännä juttu on, että kaikki tietävät missä Suomi on, ja melkein jokaisella on joku kytkös maahan: joko on itse käynyt Suomessa, vanhemmat on lähdössä matkalle Suomeen, on tutustunut suomalaiseen (usein Lontoossa) tai jotain vastaavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti