Ja sitten sunnuntain seikkailuihin ja Wellington International Ukulele Orchestran keikka. Otimme aamulla Interislander-lautan Pictoniin, missä meitä odotti vuokra-auto, jolla köröteltiin n. 2,5h Nelsoniin ja Neudorf Vineyardsille, missä keikka melkein alkoikin heti, kun sinne päästiin. Olimme optimistisesti ostaneet liput klo 22.25-lautalle takaisin, koska emme yhtään osanneet arvioida, miten kauan keikka kestää, jos lipussa lukee klo 17. Joskus keikan puoliajalla totesimme, ettemme tule ehtimään paluulautalle, eikä meitä kiinnostanut jättää keikkaa keskenkään, kun kerta noin pitkä matka oltiin tehty sitä varten. Toivoimme kuitenkin, että yöllä menisi 01.25-lautta tai edes 06.25, mutta ei: seuraava lautta lähtisi vasta seuraavana aamuna klo 10.05. Shit... Autossa nukkuminen ei houkutellut, mutta onneksi Pictonissa oli useita motelleja, joten päätimme kokeilla onnemme. Tämä oli puolenyön aikoihin, joten kaikki vastaanotot olivat tietenkin kiinni, mutta yhdesä motellissa löysimme oveen liimattuna tällainen kirjekuori, sisältäen avaimen:
Aikamoinen honeymoon-sviitti, eikö vain? Odotin, että respassa olisi ollut joku Norman Bates-tyylinen friikki,mutta siellä odottikin suloinen nuori tyttö, varmaan kesätyöntekijä. Mutta saimme nukuttua peiton alla, eikä aamulla kiukuttanut niin paljon, ja saimmekin onneksi liput klo 10-lautalle.
Ei ihan hotelliaamiainen, mutta kelpaa tuokin. Nyt istumme ruohokentällä rantsussa nauttien suht. tuulettomasta päivästä ja ilmaisesta Wi-Fistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti